Ravitsemus




Koira

Koira on lihansyöjien jälkeläinen. Kuitenkin se on enemmän sekasyöjä kuin puhtaasti pelkkää lihaa ravinnokseen nauttiva kissa. Suolisto on tärkeä osa elimistön puolustusjärjestelmää. Sen häiriöt altistavat sairauksille ja siksi se on pyrittävä pitämään hyvässä kunnossa. Tanskalainen eläinlääkäri Finn Smeds on sanonut seuraavaa:” Valmisruokien nauttiminen ei ole luonnollista. Niistä puuttuu monia normaaleja ainesosia, jotka kiihdyttävät ruoansulatuskanavaa eivätkä ärsytä sitä. Petojen pitää saada niille luontaista ravintoa. Voimmeko me eläinlääkäreinä todella väittää, että ihminen voi muuttaa jotain, jonka muovaamiseen luonnolla on mennyt miljoonia vuosia? Josta eläimen eloonjäänti riippuu? Tuskin!” Koirat ovat yksilöitä, toiset kestävät paremmin teollista muonaa kuin toiset sen liiemmin sairastumatta. Luonnonmukainen ruoka edistää kuitenkin koiran terveyttä ja antaa sille lisää laadukkaita elinvuosia.

Kissa

Suuri osa kissoista elää niin sanottuina sisäkissoina ja saa kaiken ruokansa ihmiseltä. Metsästävä kissa ei koskaan kärsi virheellisen ravinnon aiheuttamista sairauksista, jotka sisäkissoilla ovat valitettavan yleisiä. Sisäkissa ei voi itse täydentää ravintoaan saalistamalla ja siksi omistajan on tiedettävä, mitä kissa tarvitsee ja mikä sille ei sovi. Kissan ateriointitottumuksia ja ravintotarpeita tutkittaessa on korostunut, miten erilainen kissa on kuin koira, vaikka kummankin esivanhemmat ovat olleet petoja petojen joukossa. Koirasta on tullut ihmisen kaltainen kaikkiruokainen sekasyöjä, mutta kissa on itsepäisesti pysynyt ehdottomana lihansyöjänä. Kissa on täysin riippuvainen eläinkunnan tuotteista, toisin sanoen kissaa ei voi menestyksekkäästi ruokkia huokeilla elintarvikkeilla kuten viljalla ja vihanneksilla, vaan sen on saatava lihaa, sisäelimiä ja eläinrasvaa voidakseen hyvin.

Hevonen

Hevosen suolisto on kehittynyt saamaan jatkuvasti ravintoa. Eli hevonen käyttää, jos sille suodaan siihen mahdollisuus, keskimäärin 18 tuntia ruokailuun vuorokaudessa. Pitkät tauot ruokinnassa aiheuttavat ongelmia ja ne ovatkin valitettavan yleisiä kilpahevosilla, joiden ruokintaa joudutaan säännöstelemään harjoittelun/ kilpailujen mukaan. Karkearehu (siis heinä) on hevosen ensisijainen ja tärkein osa päivittäisestä ravinnosta. Sitä tulisi olla koko ajan tarjolla ja hevosen tulee saada laiduntaa paljon päivittäin. Sen toteuttaminen voi olla ongelmallista nykyhevoselle. Selkeä esimerkki elinympäristön ja eläimen tarpeiden ristiriidasta, ovat hevosten ruuansulatuskanavan vaivat (mm. ähkyt, mahahaava). Koemielessä Suomessakin on mahahaavapotilaita laskettu laitumelle ja kun kuukauden kuluttua samaiset hevoset on tutkittu, mahahaava on parantunut 95%:lla ilman lääkkeitä. En siis kehota jättämään hevosta hoitamatta vaan haluan osoittaa tällä esimerkillä eläimen lajityypillisen käyttäytymisen toteutumisen olevan ennaltaehkäisyä ongelmille. Tarkemmin hevosen ravitsemus tulee miettiä kunkin hevosen kohdalla sen työtehtävien mukaan.